Kirja on yksityiskohdiltaan mielikuvituksen tuotetta, mutta kuitenkin juonen pääpiirteet on sijoitettu lähihistoriallisiin tositapahtumiin.
Kokonaisen yhteiskunnan institutionaalisen järjestelmän hajoaminen on merkinnyt toisille kaiken loppua, kun taas toisille se on ollut avoin portti rajattomiin mahdollisuuksiin. Kaiken keskiössä on kuitenkin ihminen kaikessa pienuudessaan, pelkoineen ja haaveinen. Toisten haaveet osoittautuvat vahvemmiksi kuin heidän pelkonsa, ja ennen kaikkea suuremmiksi ja voimakkaammiksi, kuin muun maailman epäilykset yhteensä.
Kirjan luoma kuva ihmisen vallan ja varallisuuden halusta on raaimmillaan veret seisauttava. Sivistyneen ja seurapiirikelpoisen ihmisen kultivoituneen ulkokuoren alle voi kätkeytyä sellaisia tekoja ja aiheutettuja tapahtumia, ettei niitä voisi välttämättä uskoa paatuneimmankaan rikollisen aikaansaanoksiksi. Seuraavaksi näyte kirjassa kuvatusta ihmisen pahuuden käytännön ilmentymästä : ”-Piruparka oli ilmeisesti tajuissaan, kun häntä paloiteltiin, tutkintaa johtava ylikomisario totesi. Hän osoitti miehen auki leikattua rintakehää, terassipöydälle riviin asetettuja sisäelimiä ja käyrää kaukasialaista kinzal-veistä.”