Kirjallisuusblogi

”Pikkuvarkaat hirtetään, mutta suurrikollisia kunnioitetaan.”

Venäläinen sananparsi

Päähenkilö Tom arvostaa erityisesti ystäväänsä Fredrikiä ja tämän perheen kanssa vietettyä aikaa. Fredrik perheineen toimii osittain  korvikkeena hänen perheellensä, jonka hän oli omasta elämästään jo kauan sitten joutunut hylkäämään traagisten tapahtumien johdosta. Tomin ystävänsä arvostuksen aitous ja sen suuret mittasuhteet tulevat esiin esimerkiksi Tomin uhmatessa työpaikkaansa ja työnantajaansa, jotta voisi pitää Fredrikin bisnessalaisuuden turvassa. 

Tomin arvostus Venäläistä kulttuuria ja elämäntapaa kohtaan ilmenee monissa asioissa, joista ilmeisin on hänen halunsa asua venäjällä epävarmasta turvallisuustilanteesta riippumatta. Kirjassa tuli esille myös Tomin mieltymys Venäläiseen ruokaan, jota hän pitää maailman parhaana.

Arvostus hyvätuloisuudesta ja sosiaalisesta asemastaan venäläisten uusrikkaiden joukossa, tulee ilmi Tomin käyttäytymisessä ja vapaa-ajanvietossa, joka koostuu suurissa osin työnteosta, mutta mukaan mahtuu myös uusrikkaiden järjestämiä juhlia.

Kirjan päähekilön eli Tom Blixenin tekemät valinnat ja niiden seuraukset ovat keskeisessä roolissa kirjan juonen kulussa. Suurin ja juonen kulun kannalta tärkein yksittäinen Tomin tekemä valinta oli muuttaa Venäjälle pakoon aikaisemmin tapahtuneiden dramaattisten tapahtumien vuoksi. Edellä mainittujen kohtaloikkaiden tapahtumien seurausta oli myös välien katkeaminen perheeseen ja muuhun sukuun.

Mielestäni on ihan järkevää ns. vaihtaa maisemaa, jos ahdistus alkaa käydä liian suureksi, mutta itselläni Venäjä ei olisi ihan ensimmäinen vaihtoehto.

Keskeinenen valinta oli jättää kertomatta edes omalle esimiehelle, että hänen vastaanottamaansa koko konsernin kannalta elintärkeään toimeksiantoon liittyi hänelle henkilökohtainen ja sopimuksen kannalta merkittävä tekijä. Pahimmillaan tämä kytkös voisi aiheuttaa päähenkilön työnantajalle miljarditappiot ja tarkoittaisi käytännössä koko yhtiön syöksymistä vararikkoon. Päähenkilö päätyi kuitenkin laittamaan ystävyyden bisnesajattelun edelle ja olemaan paljastamatta tämän osuutta hänen vastuunsa alla olevaan yhtiökauppaan.

Mielstäni on ilmeisenkin itsekästä altistaa työnantajansa konkurssille, jonkin henkilökohtaisen syyn vuoksi.

Kirjan tapahtumat ja sen keskeisimmät elementit on sijoitettu lähihistoriallisesti totena pidettävään yhteiskunnalliseen ympristöön. Eräänä kirjan uskottavuustekijänä on sen päähenkilöiden taustojen ja henkilökohtaisten tuntemusten syvempi yksityiskotainen kuvaileminen. Todentuntuisuutta lisää, myös kirjan arkinen kerrontatyyli, vaikkakin kirjan aiheet ovat kaukana yleisesti normaalina pidetystä arjesta.

Epäuskottavalta voi tuntua se, että suurellakaan öljy-yhtiöllä olisi edes venäjällä kirjassa kuvatun suuruista vaikutusvaltaa saatika voiman eli väkivallan käyttömahdollisuutta oman maan  kansalaisia kohtaan.

”Venäjällä kaikki on mahdollista ja mikään ei ole mahdotonta” on helposti todettavissa vaikkapa uutisointia seuraamalla. Esimerkisi virallisen Venäjän lausunnot Ukrainan tapahtumista tai tuoreimpana esimerkkinä Zapad sotaharjoituksen harjoitusjoukkojen määrästä kertovat karua kieltään yhteiskuntakoneiston toiminnasta. Tämän perusteella kirjan uskomattomimmatkin tapahtumat voi pienellä mielikuvituksella kuvitella mahdollisiksi.

Kirja on yksityiskohdiltaan mielikuvituksen tuotetta, mutta kuitenkin juonen pääpiirteet on sijoitettu lähihistoriallisiin tositapahtumiin.

Kokonaisen yhteiskunnan institutionaalisen järjestelmän hajoaminen on merkinnyt toisille kaiken loppua, kun taas toisille se on ollut avoin portti rajattomiin mahdollisuuksiin. Kaiken keskiössä on kuitenkin ihminen kaikessa pienuudessaan, pelkoineen ja haaveinen. Toisten haaveet osoittautuvat vahvemmiksi kuin heidän pelkonsa, ja ennen kaikkea suuremmiksi ja voimakkaammiksi, kuin muun maailman epäilykset yhteensä.

Kirjan luoma kuva ihmisen vallan ja varallisuuden halusta on raaimmillaan veret seisauttava. Sivistyneen ja seurapiirikelpoisen ihmisen kultivoituneen ulkokuoren alle voi kätkeytyä sellaisia tekoja ja aiheutettuja tapahtumia, ettei niitä voisi välttämättä uskoa paatuneimmankaan rikollisen aikaansaanoksiksi. Seuraavaksi näyte kirjassa kuvatusta ihmisen pahuuden käytännön ilmentymästä : ”-Piruparka oli ilmeisesti tajuissaan, kun häntä paloiteltiin, tutkintaa johtava ylikomisario totesi. Hän osoitti miehen auki leikattua rintakehää, terassipöydälle riviin asetettuja sisäelimiä ja käyrää kaukasialaista kinzal-veistä.”

Kirjan tapahtumat sijoittuvat jännittäviin tunnelmiin jo heti alussa, päähenkilön joutuessa suorittamaan hirmutekoja tekemänsä sitoomuksen vakuudeksi. Tunnelmaa tiivisti entisestään sitoomuksen toisen osapuolen henkilöllisyyden jääminen salaisuuden varjoon.

Jännitysrauhasta ärsytti entisestään päähenkilön elämää dramaattisesti muuttaneiden tapahtumien osittainen esilletuonti. Ohessa näyte: ”Minun olisi pitänyt katsoa ympärilleni kun aloin peruuttaa. En nähnyt, mitä auton takana oli, eikä minua edes kiinnostanut. Silloin luulin olevan voimakas, haavoittumaton ja täysin virheetön. Kuvittelin, että omistin koko maailman ja että elämä olisi aina helppoa ja huoletonta.” ”Herra paratkoon niitä jalkoja. Pieniä verisiä jalkoja. Kymmenen vuotta, tuhat kilometriä. Täällä hän olisi turvassa.”

Kirjailija onnistuu harmaansävytteisellä kerrontatyylillään tiivistämään jännittävien tapahtumien tunnelmaa entisestään.

Kirjan miljöö on 2000-luvun alun Venäjä. Kirjan miljööllä on olennainen osa kirjan tarinankerronnallisessa roolissa. Kirja keskittyy erityisesti Venäjän kohisten kasvavan taluden aiheuttamiin varjopuoliin. 2000-luvun alkupuolella Venäjä oli suurten muutosten kourissa Neuvostoliiton hajoamisen jäljiltä, jolloin kaikki oli kaupan ja häikäilemättömimmät liikemiehet käyttivät sekasortoista tilannetta hyväkseen, ja saivat haalittua itselleen satumaisia omaisuuksia valtion valtavia omistuksia yksityistettäessä.

Ihmishenki ei ollut minkään arvoinen eikä edes viranomaisiin ei voinut luottaa. Henkensä menettämiseen saattoi riittää ainoastaan väärän liikekumppanin valinta, huonolla onnella oman rehellisyyden palkkana oli kuolema. Kirjan tapahtumista sai vaikutelman, että Venäjällä vallitsi tuolloin vahvimman ja häikäilemättömimmän laki.

Kaiken tämän keskellä ihmiset yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta elävät arkeaan haaveillen tulevaisuudesta ja ainakin osa muistellen menneisyyttään.

Lukemani kirja on Camilla Greben ja  Paul Leander-Engströmin yhteistyössä kirjoittama Pietarin kapellimestari. Se on julkaistu vuonna 2014 ja sen kustantajana toimi Gummerus Kustannus Oy.